Linnut aloittaneet aamulaulunsa, laulavat kevättä, ilosanomaa.

Minulle joka oman talveni läpi kahlasin.

Kevättä odotin jo ensilumesta.

Ilosanoma keväästä koskettaa, sain olla näkemässä tämän ilon.

Kevään ensiaskeleet.

Kevään ensimmäiset leskenlehdet kukkivat tienreunassa.

Kuin lupauksena kesästä

Ennakkoilmoituksena meille jotka olemme niitä odottaneet.

Taitan leskenlehti kimpun, kannan tämän ilon kotiin asti.

Iloitsen niitä monta päivää, hymyilen niille ohi kulkiessani.

Minun kevätesikoiseni.

Laita sinä kätesi minun käteeni

ollaan lähekkäin

Minä luen rakkautesi sanat ja katson sinuun hymyillen.

Jätin entisen elämäni

Jätin kuin ruusut puutarhaan havujen alle talveksi

Lähelle, etten unohtaisi

Piiloon katseilta.

Sateinen pimeä päivä,

mieli ajelehtii ajatusten aalloilla

kulkee jotenkin kumarassa

käyttämätön päivä

koskematon iloni

kuin pöly hyllyn päällä

Piirrän siihen sydämen, elämän merkin

rakkauden kuvan

luen merkit ja kirjoitan hyllyn laitaan

Rakastan

Hän hymyilee nukkuessaan

Pieni ihminen

Niin onnellinen, häntä on rakastettu,

puhuttu rakkauden teonsanoja

voimaksi matkalle

Eikä enempää ole

En sano hyvästi, sanon näkemiin tai, minä palaan vielä

kun, ilta-auringon lämpö viipyy portailla, kun rannan

kaislikko kuiskaa hiljaa nimeäsi, minä tulen.