Kevät
ilmoittanut jo tulostaan, joka aamu ensimmäiseksi
etsin keväänmerkkejä,luen merkkejä aamuauringossa
ja iloitsen, tutut ja rakkaat laulajat, ovat palanneet.
Kuulen mustarastaan ja peipon laulun.
Ilo
paluun riemu, soivat pihapuissa.
]]>Kirpeä kevätaamu.
Maa vielä pakkasyöstä viluissaan
Koivut jo kesäpuvussaan
siinä ne keväthiirenkorvalehdet, juhannussaunavihdat viluissaan
Kesä
Kesämuistot lapsuudesta, savuhuntu saunan katolla,suvivirsi pihakoivusta.
Näitä minä jo odotan
]]>
Kesä
on vielä jossain kaukana, aallon alla
puiden oksilla, silmuina
aavistuksena, se tulee.
]]>Jätin entisen elämäni
jätin kuin ruusut puutarhaan
havujen alle talveksi
Lähelle, etten unohtaisi
Piiloon katseilta
Kevät
ilmoittanut jo tulostaan
joka aamu ensimmäiseksi
katson kevään merkkejä
Luen aamuauringossa ja iloitsen
tutut ja rakkaat laulajat ovat palanneet
Minä tunnen niiden paluun riemun, ilon.
]]>
Kesä on kauneimmillaan
Luontoäidin rakkautta
Kaikkialla
aamukasteen pisaroissa
Kukkasetkin, syli avoinna
Laita sinä kätesi minun käteeni
ollaan lähekkäin
Minä luen rakkautesi sanat ja katson sinuun hymyillen
Jätin entisen elämäni
Jätin kuin ruusut puutarhaan havujen alle talveksi
Lähelle, etten unohtaisi
piiloon katseilta
Onnellinen, minä sanoin sinulle
sinä ajattelit sitä ja katsoit minuun
Onni
on suuri sana kahdelle pienelle ihmiselle.
]]>
Minulle joka oman talveni läpi kahlasin.
Kevättä odotin jo ensilumesta.
Ilosanoma keväästä koskettaa, sain olla näkemässä tämän ilon.
Kevään ensiaskeleet.
Kevään ensimmäiset leskenlehdet kukkivat tienreunassa.
Kuin lupauksena kesästä
Ennakkoilmoituksena meille jotka olemme niitä odottaneet.
Taitan leskenlehti kimpun, kannan tämän ilon kotiin asti.
Iloitsen niitä monta päivää, hymyilen niille ohi kulkiessani.
Minun kevätesikoiseni.
Laita sinä kätesi minun käteeni
ollaan lähekkäin
Minä luen rakkautesi sanat ja katson sinuun hymyillen.
Jätin entisen elämäni
Jätin kuin ruusut puutarhaan havujen alle talveksi
Lähelle, etten unohtaisi
Piiloon katseilta.
Sateinen pimeä päivä,
mieli ajelehtii ajatusten aalloilla
kulkee jotenkin kumarassa
käyttämätön päivä
koskematon iloni
kuin pöly hyllyn päällä
Piirrän siihen sydämen, elämän merkin
rakkauden kuvan
luen merkit ja kirjoitan hyllyn laitaan
Rakastan
Hän hymyilee nukkuessaan
Pieni ihminen
Niin onnellinen, häntä on rakastettu,
puhuttu rakkauden teonsanoja
voimaksi matkalle
Eikä enempää ole
En sano hyvästi, sanon näkemiin tai, minä palaan vielä
kun, ilta-auringon lämpö viipyy portailla, kun rannan
kaislikko kuiskaa hiljaa nimeäsi, minä tulen.
]]>